Arkisto

 

 

YLIKARTANON TULEVAISUUS –tapahtuma vuonna 2008

 

kuva Lauri Putkonen

 

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö ja Hattulan kunta järjestivät 14.3.2008 Erkki Toivasen tähdittämän seminaarin Ylikartanon tulevaisuudesta. Lähtökohtana oli Hattulan kunnanjohtaja Martti Puran ehdotus Ylikartanon käytön ja ylläpidon kehittämisestä laajan rintaman alueellisena yhteistyönä. Paikalle oli kutsuttu alueen kuntien ja kaikkien tähän mennessä Ylikartanoa kehittäneiden tahojen edustajat. Kutsua noudatti kuutisenkymmentä henkilöä virkamiehistä asiantuntijoihin ja mahdollisista rahoittajista talkoolaisiin.

 

Katso myös Toimittaja Markku Karvosen raportti tilaisuudesta osoitteessa www.ylikartano.fi -> uutiset

 

 

Vanha jyvä itämään
- Ylikartano on olennainen osa Hattulan varhaista historiaa ja nykyistäkin, totesi kunnanjohtaja Martti Pura tilaisuutta koolle kutsuttaessa.
- Odotan, että tämän vuoden aikana yhdessä voisimme rakentaa talolle käytön ja ylläpidon kehittämisohjelman, Pura sanoi. Erityisesti kunnanjohtaja Puran mielessä on Ylikartanon käyttö osana Hattulan sivistystointa.
- Edes Parolassa ei tunneta maaseudun elämää. On tärkeää taata kouluille mahdollisuus päästä kokemaan ikiaikainen Retulansaari ja Ylikartano.

 

Kunnostetut tilat valmiina vastaanottamaan lisää toimijoita
Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö on kuluvalla vuosituhannella yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa peruskorjannut Ylikartanon rakennukset ja jalostanut niihin tiloja kulttuuritoiminnalle. Tilan perinne, tarinat, irtaimisto ja esineistö on kerätty, luetteloitu ja varastoitu tulevaisuuden käyttöä silmällä pitäen. Nyt säätiö tarjoaa Ylikartanoa alueen kuntien sekä koulutus- ja kulttuuriyhteisöjen toimipisteeksi. Tavoitteena on löytää pysyvät yhteistyökumppanit ja toimintamalli, joka sopii paikan monipuoliseen luonteeseen ja takaa kartanoa avoinna pitäville myös taloudelliset edellytykset

 

Hämäläinen hanke
Ylikartanon pelastaminen ja kulttuuripaikaksi kehittäminen on ollut aloitteeltaan ja toteutukseltaankin vahvasti paikallisuuteen nojaava hanke. Tavoitteena on kuitenkin, että kulttuuripaikan hämäläisyyttä vahvistetaan edelleen:
- Toivomme, että merkittävät alueelliset toimijat sitoutuisivat entistä tiiviimmin talon käyttöön ja kehittämiseen. Vain näin taataan hankeen kestävyys ja sellainen henkisen tuotto, jota paikan valtaisa kulttuuripääoma ja tehdyt investoinnit edellyttävät, perusteli Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön hallituksen puheenjohtaja Benito Casagrande.
- Olemme luoneet yhdessä paikallisten asiantuntijoiden ja talkoolaisten kanssa loistavat puitteet moninaiselle kulttuurikäytölle. On aika tarttua tilaisuuteen, Casagrande sanoi.
- Täältä Retulansaaresta on löydetty ohranjyvä, joka on peräisin pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. On aika saada siemen työntämään uutta versoa.

 

Ylikartanosta pedagoginen keskus
Hämeenlinnalaisen ympäristö- ja historiakasvatusta toteuttavan kuvataidekoulun (Aimokoulu) rehtori Pekka Lehtimäki esitti selkeän toimintavision Ylikartanoon: Ylikartano voisi olla muinaistaiteen ja tutkivan arkeologian pedagoginen keskus. Aimo-koulu tekee yhteistyötä Ylikartanon ja Suomen muinaistaiteen seuran kanssa. Kursseja järjestettäisiin myös kansainvälisille kohderyhmille. Ylikartano sopisi tämän toiminnan keskukseksi.

 

Ylikartano kulttuuriperinnön helmi
Ylikartanon maisemalliset arvot ovat valtakunnallisesti huippuluokkaa. Hämeen ympäristökeskuksen edustaja Annu Tulonen kutsui Ylikartanoa hämäläisen kulttuuriperinnön helmeksi.

 

Hattulan kunnan rooli Ylikartanossa
Hattulan sivistystoimenjohtaja Timo Laine vahvisti kunnan pitävän Ylikartanoa keskeisenä kulttuurivoimavaranaan.
- Kulttuuriperinnön vaaliminen on otettu kunnan uuteen strategiaan, hän kertoi. Laine esitti, että Ylikartanon, alueen kuntien ja kulttuuritoimijoiden tulee luoda yhdessä Ylikartanon toiminnan kehittämisen malli, jolla mahdollistetaan laajojen kansalaispiirien ja erityisesti lasten pääsy Ylikartanon hiljaisuuden tai vaihtoehtoisesti luonnonäänien - lehmien - pauloihin.

 

Ylikartano kummikohteeksi alueen elinkeinoelämälle
kuva Lauri Putkonen

 

Kulttuuriperinnön kasvava arvostus näkyy kaikkialla maailmassa, ja yksityisistä kansalaisista yhteisöihin ja liike-elämään suuntaus käy kohti omia ”kummikohteita”, kertoi toimittaja Erkki Toivanen. Syy siihen, että yli puolet Lontoon keskustasta on peräisin 1700-luvulta on yksinkertaisesti siinä, että hyvin hoidettu vanha kasvaa arvossaan aina nopeammin kuin uusi! Vanhan säilyttäminen on sijoitus sekä henkisessä että taloudellisessa mielessä. Yhteisen muistin tyyssijat, joihin maisemat olennaisesti kuuluvat, ovat kansallisen ja henkilökohtaisen identiteetin perusta. Inhimillinen identiteetti edellyttää tunnetta. Tunne puolestaan lähtee elämyksistä ja on voimakkaasti sidoksissa maisemaan.

 

Globalisaatio korostaa kotiseudun merkitystä. Näissä olosuhteissa identiteetin vahvistuminen ja syveneminen on tärkeää. Tieto kodista ja omasta taustasta on ihmisen turva, joka mahdollistaa maailman avoimen havainnoinnin ja kokemisen.

 

Euroopan ja koko maailman kulttuuriperintökohteita kolunneen, ja vastikään Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n puheenjohtajana aloittaneen Toivasen mielestä Ylikartanon merkitys on yhteisten muistimme tyyssijana toimia inhimillisten elämysten ja nautinnon lähteenä, joiden varaan voimme rakentaa omaa identiteettiämme tueksi globaalissa maailmassa pärjäämiselle.

 


Syyskokous 2006

BRINKHALLIN KULTTUURIPERINTÖPÄIVÄT 22.9. -23.9. 2006
Rakennusperinnön ja kulttuurimaisemien suojelun rahoitusta koskeva seminaari

Laataa koko raportti tästä

Eurooppalaiset rahoitustavat - Selja Flink, Museovirasto
Elinkeinoelämän vastuu - Ilkka Haavisto, Elinkeinoelämän Valtuuskunta
Perinnemaisemien hoito - Tarja Haaranen, Maa- ja metsätalousministeriö

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistamaan Brinkhallin kartanoon kokoontui perjantaina 22.9. viitisenkymmentä henkeä keskustelemaan kiinteän kulttuuriperinnön vaalimisen rahoittamisesta. Edustettuna oli kymmenkunta erilaista yhdistystä, ja alustajina muun muuassa EVAn, Museoviraston, maa- ja metsätalousministeriön, ympäristö- ja TE-keskusten sekä säätiöiden edustajia.

Kuva Pekka Kärki

Brinkhallin kulttuuriperintöseminaarin osallistujia  

Keskustelua käytiin vilkkaasti siitä millä tavoin kulttuuriperintömme vaalimiseen saisi mukaan niin poliittiset päättäjätkin kuin yritysmaailman edustajatkin. Pohdinnassa oli tuotteistaminen monella tasolla; millä tavalla tekisimme asiastamme niin mielenkiintoisen että rakennushistoriaa tuntematonkin voisi tukea kiinteän kulttuuriperinnön vaalimista? Kävi ilmeiseksi, että sponsorien hankkiminen on ammattitaitoa, innovatiivisuutta ja sitkeyttä vaativaa työtä. Yrityksistä lähinnä paikallisesti toimivat tai perheiden omistamat ovat kiinnostuneita kulttuuriperintöhankkeista osana yrityksen sosiaalisen vastuun kantoa. Muille yrityksille kulttuuriperintötyöllä on vain välineellistä arvoa niiden tavoitellessa pääoman tuoton maksimointia. Näissä olosuhteissa korostuu kulttuuriperinnön houkuttelevaksi tekeminen. Rahoitettavien hankkeiden tulee olla hyvin suunniteltuja ja selkeästi rajattuja, mieluiten johonkin mielenkiintoiseen ja helposti hahmotettavaan teemaan liittyviä. Samat reseptit toimivat, kun ihmisiä houkutellaan esimerkiksi talkoisiin. Talkoopäivät tulee liittää ikkunankorjaukseen tai ovien maalaukseen, ei ”korjausrakentamiseen”. Talkooväki kaipaa ennen kaikkea selkeän työnkuvauksen lisäksi pitäviä aikatauluja ja varmaa työnohjausta. Työtehtävien tulee olla aina maallikoltakin sujuvia.
 
Alustuksissa esiteltiin EUn ensi vuonna alkavaa uutta rakennerahastojen ohjelmakautta. Tukirahat vähenet monilla alueilla varsin voimakkaasti ja painotukset ovat uusia. Epäselväksi jäi, onko EAKR-avustusta jatkossa käytännössä mahdollista saada kulttuuriperintöhankkeelle Etelä-Suomessa ”haasteellisia alueita” lukuun ottamatta. Jotakin rahaa on kuitenkin tulossa jakoon. Asiantuntijat muistuttivat tässä yhteydessä kansallisesta Alma-ohjelman korvaavasta maaseutuohjelmasta.

Hämmennystä aiheutti myös perinnebiotyyppien hoidon rahoitusmallien muuttuminen siten, että hakemukset tehdään Leader-toimintaryhmille. Kaikki Leader-ryhmät eivät välttämättä ole osanneet ottaa riittävää tukisummaa omaan toimintasuunnitelmaansa. Tähän asiaan voi perehtyä ympäristöministeriön ja ympäristökeskusten sivuilla. Tervetullut uudistus perinnebiotooppien suojelussa on, että jatkossa tukea voivat hakea myös rekisteröidyt yhdistykset.

Päällimmäiseksi kulttuuriperintöpäivien annista nousi keskustelun ja kontaktien virittäminen. Seminaarin aikana ehdittiin moneen kertaan nostaa esiin paitsi aktiivisemman yhteiskunnallisen vaikuttamisen asema, eräänlainen kulttuuriperinnön ”lobbaus”, yhdistysten taholta näin vaalien alla, myös yhteisöjen ja yhdistysten välinen yhteistyö.  Yhteistyötä voidaan tehdä ottamalla mallia toisten hyvin toimivista yrityskontakteista, rahoitusjärjestelyistä tai vain järjestämällä yhteisiä tapahtumiakin. Toimivat järjestöt ja yhdistykset ovat monen kulttuurikohteen säilymisen edellytys ja yhdistysten jatkuvuus taataan vain solmimalla kontakteja ja luomalla verkostoja niin muiden yhdistysten kuin paikallisten toimijoiden kanssa, aina kunnan viranomaisista yrityksiin.

KULTTUURIPERINNÖN TUKI RYn SYYSKOKOUS

Kuva Raimo Partanen

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n vuosikokous oli 23.11.2006 Snellman korkeakoulun tiloissa Helsingin Jollaksessa. Paikalle saapui reilut 20 jäsentä. Tilaisuuden alussa heti kahvien jälkeen kuultiin Refugium musicum -jousikvartetin (FM Petri Talvitie, VT Immo Aakkula, OTM Kristiina Jormanainen ja FM Jan Odé) musiikitervehdys. Aktiivisen kokouksen jälkeen prof. Peter M.A. Tigerstedt kertoi National Trustista. Esitykseen kuului upea kuvasarja Englannin hienoimmista puistoista. Tigerstedt totesi, että tukiyhdistyksen jäsenmäärätavoitteeksi on asetettava 30 000, mikä tarkoittaa jäsenistön satakertaistamista. Tähän päästää perustamalla paikallisosastoja. Paikallisosaston perustamisesta kiinnostuneita pyydetään olemaan yhteydessä pj Antti Haapaseen NTn motto "kaikille, ikuisesti" sopii myös Suomen Kulttuuriperinnön Säätiölle ja Tuki ry:lle.  Kokouksen päätökset:

Vuoden 2006 hallitus jatkaa muuttumattomana.
Talousarvio ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin pienin korjauksin. Jäsenmaksuksi vahvistettiin 25 euroa vuodessa ja 250 euroa ainaisjäsenyydestä.
Hyväksyttiin kunniajäsenohjesääntö
Muuriankkuri-huomionosoitus jätettiin hallituksen jatkovalmisteluu.

Kuva Raimo Partanen