Brinkhallin historia

 

Von Bonsdorffin aatelisvaakuna

Yleistä
Kartanon Omistajat
Gabriel von Bonsdorff
 

Yleistä

kuva Immo Aakkula 

Brinkhall-monogrammi

Brinkhallin kartanon, tai suomalaisittain Prinkkalan kartanon, nimi juontaa juurensa aikaan jolloin tilan omisti Hans Erikson. (Kirjoissa hänet mainitaan nimellä ”finske Hans Erikson”, nimihän oli aika tyypillinen ruotsalaisnimi.) Hans Eriksonin omistuksessa oli myös Brinkkalan talo Turun torin laidalla. Tämä oli raatihuoneen lähin naapuri keskiajalta lähtien. (Voi vain arvella onko paikalla ollut merkitystä nimelle, brink = törmä) Kartanon nykyinen nimiasu on peräisin 1700-luvulta.

1500-luvun lopulla nykyisen Brinkhallin kartanon alue siirtyi Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksonille. Vuonna 1576 tilasta muodostettiin rälssisäteri. Hans Eriksonin kuoleman jälkeen vuonna 1608 Brinkhallin kartano siirtyi miniälle Brita Kruusille ja myöhemmin Brita Kruusin veljen kautta jälleen uusille omistajille. 1600 -luvulta 1700 -luvun puoliväliin tila oli Kruusien hallussa. Brinkhallin kartano siirtyi noin 10 omistajan kautta lopulta 1792 Gabriel Bonsdorffille (myöh. aateloituna von Bonsdorff). Tämä rakennutti tilalla nykyisinkin olevat rakennukset.
  
1500-luvulla tilalla oli asiakirjoista päätellen harmaakivinen ”linnarakennus”, jonka oli mahdollisesti rakentanut niin sanotun Prinkkalan suvun kanta – isä eli Hans Erikson. Tämä ”linna” käsitti salin, kaksi pientä kamaria ja rakennuksen alla olevan kiviaitan. (On otettava huomioon että kivirakennukset olivat tuohon aikaan sangen harvinaisia.) Lisäksi pihapiirissä oli 1600-luvun lopun asiakirjojen mukaan suuri kivikeittiö, puinen lampuotitupa, kellareita, kaksi aittaa, talli, sauna ja mallaspirtti. 1700-luvulla tilalla sijaitsi päärakennus ja geometrisesti rakennettu puutarha barokin ihanteiden mukaan. Tämä kivinen päärakennus sijaitsi nykyisen kavaljeerisiiven paikalla, jossa myös Hans Eriksonin ”linna” oli ollut.

 Kartanon rakennuttaja Gabriel von Bonsdorff

Kartanon siirryttyä Bonsdorffin omistukseen alkoi Brinkhallissa uusi aikakausi, sillä Gabriel Bonsdorff oli innokas arkkitehtuurin harrastaja. Todennäköisesti Gabriel Bonsdorff purki tilalla olleet rakennukset ja uusi päärakennus valmistui vuonna 1793. Vanhat materiaalit käytettiin hyväksi uuden rakentamisessa. Tyyliltään talo on uusantiikkia. Vaikutteita Gabriel oli varmasti saanut ihailemaltaan Porthanilta ja Turun uuden akatemiatalon suunnittelun yhteydessä. Samoin piharakennukset Gabriel Bonsdorff rakennutti uudelleen.

Bonsdorffin suvulla tila oli vuoteen 1845 asti, jonka jälkeen omistajana oli Gabriel von Bonsdorffin vävy, ruukinpatruuna Salmén ja tämän leski aina vuoteen 1873 asti. Sitten omistajat vaihtuivatkin usein. Valdemar Spoof ja hänen leskensä hallitsivat tilaa 1888- 1902 välillä, sitten poliisimestari Aminoff piti kartanoa 13 vuotta. Emil Sarlin omisti kartanon kymmenen vuotta ja vuodesta 1926 alkaen tila oli Rambergin suvulla vuoteen 1968, jolloin se myytiin Turun kaupungille.

Vuorineuvos Sarlin ja seuraava omistaja, johtaja G.W.G. Ramberg tekivät huomattavia muutoksia Brinkhallissa. Vuorineuvoksen ajalta periytyy puolipyöreä vilpola, Rambergien ajalta 1920-luvulta sisätilojen muutokset, mm. keskuslämmitys. Päärakennuksen pohjakaava on edelleen säilynyt suunnilleen rakentamisajankohdan (1700- ja 1800-lukujen vaihde) mukaisena, mutta ala- ja yläkerran eteishalleja on laajennettu. 1900-luvun alussa myös alun perin myöhäisbarokin ihanteita edustaneet alakerta ja julkisempana juhlatilana ollut yläkerta vaihtoivat paikkaa, yläkerrasta siirrettiin sali koristemaalauksineen alakertaan ja makuuhuoneet siirtyivät ylös.

Kuva Anna Hietala

Päärakennuksen vilpola on 1920 -luvulta 

Kuva Kari Castrén 

1920 -luvun ylellisyyttä

(Milla Niini 2006, Lähteet: mm. C.J. Cardberg; Suomen kartanot ja suurtilat. Toim.: Eino Jutikkala & Gabriel Nikander; M. Talamo – Kemiläinen: Brinkhallin kartano)

Kartanon omistajat 

1566–1608 
Eriksson, Hans eli Hannu Eerikinpoika (aateloitu 1576, Prinkkalan sukua)

1608–1615 
Hansson, Krister (Prinkkalan sukua), ratsumestari, hänen vaimonsa Brita Krus (Cruus af Edeby)

1615–1623 
Krus (Cruus af Edeby), Jesper, (Kristerin vaimon veli), valtionvarainhoitaja

1623-1645 
De la Gardie, Brita, (Jesperin leski)

1645–1661 
Oxenstierna, Katariina, kreivitär, (Britan pojan leski, Britan toisesta avioliitosta)

1661–1716 
Cruus (af Gudhem), vapaaherratar Anna Maria, (von Bildsten, Konrad, majuri, 1687–1690)

1716–1729 
Cruus, Anna Marian perilliset

1730–1736 
Hamilton (af Hageby), Johan Henrik, kenraalimajuri, (Anna Marian pojan vävy)

1737–1746
Hamilton, perilliset

1746–1761 
Ritz, Julius Fredrik, rykmentinvälskäri

1762–1766
Kreij, Henrik Johan, ruukinpatruuna

1767–1792 
von Glan, Joakim, hovioikeudenneuvos, (Henrik Johanin vävy)

1793–1831 
Bonsdorff, Gabriel, aateloituna von Bonsdorff, professori, arkkiatri

1831–1845 
von Bonsdorff, perilliset

1846–1848 
Sallmén, Karl Johan, ruukinpatruuna, (Gabriel von Bonsdorffin vävy)

1848–1873 
Sallmén, Fredrika Vilhelmiina, (Karl Johanin leski eli Gabriel von Bonsdorffin tytär)
 
1873–1886 
Krook, Bengt Johan, kenraalimajuri

1886–1887 
Krook, Gerda Matilda, (Bengt Johanin tytär)
 
1887–1888 
Nyman, Karl Gustav, kaupunginviskaali

1888–1894 
Spoof, Valdemar, esittelijäsihteeri

1894–1902 
Spoof, Ebba Maria, (Valdemarin leski)
 
1902–1915 
Aminoff, vapaaherra Feodor Maximiliam, poliisimestari
 
1915–1926 
Sarlin, Emil, vuorineuvos
 
1926–1967 
Ramberg, Georg Werner Gustav, johtaja ja hänen vaimonsa Ellen Ulrika Margaretha (os. Junnelius)

1967–2001 
Turun kaupunki

2001– (hallintaan vuonna 2003)
Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö

Gabriel von Bonsdorff

Gabriel Bonsdorff (1762—1831) syntyi kirkkoherra Peter Bondorffin ja Katariina Haartmannin perheeseen Porvoossa, jossa hän kävi koulun ja kirjoitti ylioppilaaksi. 16-vuotiaana vuonna 1779 hän aloitti opintonsa Turun akatemiassa, jossa hän myöhemmin teki merkittävän osan elämäntyöstään.

Gabriel Bonsdorffista tuli ensin Turun akatemian luonnonhistorian ja eläinlääketieteen professori vuosina 1786—1794. Myöhemmin hän toimi anatomian, fysiologian ja eläinlääketieteen professorina vuosina 1794—1811 sekä anatomian ja fysiologian professorina vuodesta 1811. Hän toimi myös kolmeen otteeseen Turun akatemian rehtorina. Lisäksi hänet tunnettiin luonnontutkijana, erityisalanaan hyönteiset.  Hänen merkittävään luonnontieteellinen kokoelmaansa kuului muun muassa 4 855 kasvia, 4 108 hyönteistä, 2 326 kotilolajia ja 2 300 mineraalia. Tämä kokoelma tuhoutui monen muun arvokkaan esineen lailla Turun palossa 1827. Samassa palossa tuhoutuivat kaikki Brinkhallia koskevat asiakirjat.

Vuonna 1817 Gabriel Bonsdorffista tuli Suomen ensimmäinen arkkiatri. Tällöin hän oli jo toiminut Collegium Medicumin, eli sen aikaisen lääkintöhallituksen, johtajana. Tähän työhön liittyvätkin Gabrielin merkittävimmät yhteiskunnalliset saavutukset, jotka johtivat vuonna 1819 hänen aateloimiseensa.

Collegium medicumin puheenjohtajan asemassa hän teki vuonna 1822 esityksen eläinlääkärien saamiseksi lääneihin, eläinlääketieteen opetuslaitoksen perustamiseksi ja eläintautiasetuksen uudistamiseksi. Lokakuussa 1824 annetussa keisarillisessa kirjeessä suostuttiin periaatteessa opetuslaitoksen perustamiseen ja ensimmäisenä toimenpiteenä myönnettiin 500 hopearuplan vuotuinen määräraha lääkärin palkkaamiseksi opettajan tehtävään tähän laitokseen.

Leipätyönsä ohella Gabriel von Bonsdorff oli innokas ja tuottoisa arkkitehti. Hän opiskeli arkkitehtuuria Tukholmassa kesällä 1796 hovi-intendentti Sundvallin luona. Suomessa arkkitehtuurin opetusta ei tuolloin vielä järjestetty. Bonsdorff oli mukana useissa Turun akatemian rakennushankkeissa niin asiantuntijana kuin suunnittelijana. Hän vaikutti muun muassa Turun vanhan akatemiantalon laajennushankkeessa. Kokemusta kartanoiden suunnittelusta kertyi työnvalvojana Jokioisten kartanon rakennustyössä 1794–1796. Rakennushankkeita, joissa Bonsdorff vaikutti suunnittelijana tunnettaan yli 30. Merkittävin niistä on kuitenkin Gabrielin oma koti – Brinkhall.

Gabriel von Bonsdorff suunnitteli Brinkhallin kartanon rakennukset, rakennutti maassamme varhaisen englantilaistyyppisen maisemapuiston ja perusti keittiökasvien siemenviljelyksen. Hän  valisti kansaa uusista viljelyskasveista ja –menetelmistä sekä terveistä elämäntavoista ja kasvien lääkekäytöstä.

Gabriel von Bonsdorff osallistui koskien raivaukseen ja oli mukana perustamassa sekä Suomen talousseuraa 1797 että Turun soitannollista seuraa 1790.

Gabriel von Bonsdorff kuoli koleraan vuonna 1831 68-vuotiaana.

Sivun alkuun