Brinkhallin ympäristö

Kuva Pekka Kärki

Brinkhallin kartano sijaitsee Turun Kakskerran saaressa Turun keskustasta suoraan etelään. Tilan 34 hehtaarin alueen kohokohtia ovat yksi Suomen vanhimmista englantilaisista puistoista sekä historiallinen hedelmäpuutarha.

Luonto ja maisema
Englantilainen puisto
Hedelmäpuutarha
Alueen hoidosta
Brinkhalin kasvillisuus

Luonnonympäristö ja kulttuurimaisema

Brinkhallin sijainti on luontoarvojen suhteet poikkeuksellinen edullinen. Itse Kakskerran saari on luonnonolosuhteiltaan maassamme harvinaislaatuinen. Saaren ilmastoa luonnehtivat lounaissaaristolle tyypilliseen tapaan aurinkoiset, kuivat kesät sekä pitkät syksyt ja vähälumiset leudot talvet. Poutapäiviä on vuodessa yli 200 ja kasvukausi on varsin pitkä. Kallioperä on Kakskerrassa hyvin paljastunutta, mikä tarkoittaa komeita kallioita. Kapeassa saaressa on myös suuri järvi. Kallioiden väliin jää ravinteikkaita painaumia, joissa kasvuolosuhteet ovat otollisia monille Suomessa harvinaisille lehtokasveille ja jalopuille. Luonnon monimuotoisuudelle alueella antaa loppusilauksen ihmisen toiminnan pitkä historia. Alue kuuluu Suomen vanhimpiin kulttuuriseutuihin, mikä näkyy sekä kasvillisuudessa että maisemassa. Brinkhallin kartanon ympäristöä voidaankin pitää harvinaisen rikkaana ja monipuolisena kulttuurimaisemana.

Brinkhallin talouskeskus 1920 luvulla.

Brinkhallin kartano sijaitsee meren ja järven välisellä kannaksella.  Kartanon kunniapihalta aukeaa maisema hedelmäpuutarhan yli Kakskerranjärvelle. Kartanon sauna sijaitsee hyvin kauniissa pienessä niemessä järven kapeimmalla kohdalla. Päärakennuksesta pohjoiseen, metsän ja näköalakallion takana on merenranta tervaleppälehtoineen ja uimahuoneineen. Brinkhallin historiallinen maisemapuutarha sijoittuu kartanon länsipuolella sijaitsevaan rehevään laaksoon. Brinkhallin luonnossa keskeistä ovat toisaalta rehevät lehdot ja puistot, toisaalta karut kalliot ja lakimetsät. Oman lisänsä antavat meren ja järven läheisyys sekä niiden ranta-alueet. Alueen kasvillisuus, linnusto ja muu eliöstö ovat erittäin monimuotoisia. Alueella on useita suojeltuja luontotyyppejä. Kasvillisuuteen kuuluu varhaisia kulttuurikasveja sekä harvinaisia keto- ja lehtolajeja.  

Viimeksi Brinkhallin kasvillisuuden on inventoinut dosentti Terttu Lempiäinen. Hän löysi kesällä 2003 alueelta 404 eri kasvilajia. 

Englantilainen puisto

Kuva Kimmo Kauvo

Brinkhallin englantilainen maisemapuutarha oli 1700-luvun lopulla lajissaan Suomen ensimmäisiä Piikkiön Raadelman ja Viipurin Monrepos´n puistojen ohella. Puutarhan perusti kartanon nykyisten rakennusten rakennuttaja Gabriel von Bonsdorff, ja sen suunnitteli saksalainen puutarhurimestari. Puutarha edusti aikansa uusimpia virtauksia, vaikkakaan lopputulos ei juurikaan miellyttänyt ainakaan H. G. Porthania, aikansa auktoriteettia.

Englantilaisen puutarhan paikalla sijaitsi jonkinlainen puisto jo ennen von Bonsdorffin toimia. Tämä puutarha oli rakennettu mahdollisesti heti isonvihan (1713-1720) jälkeen. Puutarhasta ei valitettavasti ole säilynyt yksityiskohtaisia kuvauksia. 
 
Hedelmäpuutarha

Gabriel von Bonsdorffin (tilan herrana 1793–1831) vaikutti myös Suomen talousseuran perustajajäsenenä. Niinpä oli luonnollista, että hän omalla tilallaan harjoitti myös merkittävää viljelystoimintaa. Von Bonsdorff perusti hyötypuutarhansa paikalle, jossa jo ennen sitä sijaitsi barokin ihanteiden mukainen ruutukaavaan istutettu puutarha. Tämän varhaisen puutarhan perustamisesta ja laadusta ei valitettavasti ole säilynyt yhtä karttapiirustusta tarkempia tietoja.

 

Brinkhallin puutarha 1895

Von Bonsdorffin puutarhassa keskeisessä roolissa oli keittiökasvien siemenviljely. Hän kirjoitti jopa keittiöpuutarhaoppaan jaettavaksi siemenasiakkailleen. Tässä 32-sivuisessa teoksessa neuvotaan lukuisten hyötykasvien viljelyä ja käyttöä ruoanlaitossa ja lääkinnässä. Oppaasta heijastuu selvästi sekä Gabriel von Bonsdorffin tausta luonnontieteilijänä ja lääkärinä että hänen innostuksensa valituksen ajan hyötyopeista.

Nykyinen hedelmäpuutarha sijaitsee samalla paikalla ja samanlaisessa ruutukaavassa, kuin jo Gabriel von Bonsdorffin ja hänen edeltäjiensä aikaan.

Rambergin suvun (omistajina 1926–1968) aikaiset, suurimmillaan jopa 3 000 omenapuun istutukset ovat pienentyneet huomattavasti. Välillä hedelmäpuiden valtaamat pellot ovat palautuneet viljelykäyttöön ja puutarhan koko vastaa paremmin 1700-luvun tasoa. Nykyisin vanhoja omenapuita on tarhassa noin 50.

 

kuva Seppo Aakkula

Alueen hoidosta

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö on vuodesta 2003 lähtien hoitanut tilan puistoa ja puutarhaa sekä ympäröiviä metsiä, peltoja ja niittyjä. Osaa Brinkhallin metsistä hoidetaan puistometsänä. Mikä tarkoittaa, että alueen vanhaa kulttuurirakennetta, kuten kivettyjä polkuja ja kiviaitoja, on otettu esiin kasvillisuuden peitosta. Puuston rakennetta ohjataan näillä alueilla siten, että sen erikoispiirteet ja monimuotoisuus tulevat paremmin esiin. Harvennuksissa suositaan merkittäviä maisemapuita sekä metsän suuria petäjiä, lehmuksia, tammia, saarnia ja jalavia. Osa metsistä on varattu koskemattomaksi aarnialueeksi. Metsiin on suunniteltu retkipolkuja, jotka kuljettavat luonnonystävän erittäin vaihtelevan maiseman läpi. Polkujen toteutus aloitetaan syksyn 2006 aikana.

Perinnemaisemiin kiinnitetään huomiota. Säätiön tavoitteena on löytää sopivia laiduntajia kartanon suojaiselle järvenrantaniitylle ja muillekin alueille. Brinkhallin metsän- ja maisemanhoidosta vastaa Mustilan isäntä, professori Peter M.A. Tigerstedt.

Kuva Seppo Aakkula

Kivimuuri Brinkhallissa

Maisema-arkkitehti Ranja Hautamäki on laatinut perusteelliseen tutkimukseen perustuvan Brinkhallin puistosuunnitelman. Kaikissa puiston hoitotoimissa seurataan tätä suunnitelmaa, joka tähtää puiston historiallisten arvojen säilymiseen ja myös palautumiseen.

Hedelmäpuutarhan uudistaminen aloitettiin keväällä 2006 poistamalla kuolleet puut ja istuttamalla tilalle 160 luumu- ja kirsikkapuun perusrunkoa. Kuiva kesä koetteli taimia, joista jop 70 prosenttia kuoli. Aikainen kevät ja kartanolla toteutettu elokuvaustyö estivät lisäistutukset vuonna 2007. Töitä jatketaan keväällä 2008, jolloin keltaluumun ja kriikunan perusrungon juurakoita istutetaan parisataa kappaletta lisää. Myöhemmin näihin runkoihin vartetaan kartanon mailta ja lähiseuduilta löytyviä perinteisiä luumu-, kirsikka- ja päärynälajikkeita. Tavoitteena on perustaa Brinkhallin vanhojen lajikkeiden geenipankki. Siirtyminen omenapuista muihin hedelmäpuihin on maanperän uudistumisen kannalta välttämätöntä. Puutarhan kehitystyöstä vastaa pomologi Jukka Juhanoja ja Brinkhallin puutarhatoimikunta.

Brinkhallin puisto on avoinna vierailijoille ympäri vuoden. Alueella liikkujia kehotettaan osoittamaan huomaavaisuutta sekä luontoa että kartanolla mahdollisesti kokousta tai juhlaa viettäviä ihmisiä kohtaan. Liikkumista polkujen ulkopuolella tulee välttää. Brinkhallin hedelmä- ja marjasato sekä alueella kasvavat kasvit ja niiden taimet kuuluvat yksin kartanolle. Brinkhalliin etsitään laiduneläimiä.

Brinkhallin kasvillisuus on kartoitettu vuonna 2004.
Kartoituksen tekivät Juha Järvinen ja dosentti Terttu Lempiäinen.